Tokion sisällä: yhden valokuvaajan näkymä

Tokion sisällä: yhden valokuvaajan näkymä

Kirjoitettu MCP-toimille Dave Powell, valokuvaaja, joka asuu Tokyo, Japani

Se on ollut surrealistinen viimeinen päivä niille meistä, jotka asuvat Tokiossa. Voin vain kuvitella, että on paljon vaikeampi niille, jotka asuvat Japanin alueilla, joihin viime päivien tapahtumat vaikuttivat paljon enemmän. Olen asunut Tokiossa 10 vuotta, ja maanjäristykset ovat vain osa jokapäiväistä elämää. Tyypillisesti on vähän kolinaa, hieman ravistamista, olet hieman epämukava, mutta sitten se kulkee suhteellisen nopeasti. Muutaman sekunnin kuluttua tähän voimaan kiinnitysvoimasta oli selvää, että se oli paljon erilainen ja suuruudeltaan 9.0 se oli aivan kauhistuttava.

Olen puhelimessa paljon työstäni ja vietän paljon aikaa katsomassa ulos 26. kerroksen toimistoni ikkunasta Shinjuku, (Tokio, Japani). Muutama minuutti maanjäristyksen jälkeen tämä oli näkymä ikkunaani. Joku oli kadulla ja otti videon toimistorakennuksestani YouTubeen. Minun on ruskea rakennus keskellä - katso sitä täältä.

Kaikki junat pysäytettiin perjantaina, ja miljoonat joko nukuivat toimistonsa lattialla tai valmistautuivat pitkälle kävelylle kotiin. Suurin osa matkapuhelinverkoista oli poissa käytöstä ja maksupuhelimista tuli ensisijainen viestintämuoto, ja kumpaankin muodostui pitkiä viivoja. Kun jotain tällaista tapahtuu, ensimmäinen asia, jonka haluat tehdä, on puhua perheellesi ja varmistaa, että kaikki ovat kunnossa. En voinut tavoittaa perhettäni useita tunteja, koska puhelut, sähköpostit ja tekstiviestit eivät päässeet läpi. Lopulta noin 7 tunnin kuluttua sain Facebookilta viestin, jonka mukaan vaimoni oli jättänyt viestin sähköpostini. On mielenkiintoista, että kommunikaatioalustalta vallitsi Facebook ja Twitter.

Useiden tuntien kävelyn jälkeen löysin avoimen Starbucks ja pysähtyi lämmetä ja ottaa lyhyt lepo. Tämä kaunis nuori tyttö otti minut takaisin, joka istui hiljaa siellä kimonossaan. Hänellä oli selvästi erilaiset suunnitelmat päivälle, mutta minuun vaikutti armo, jossa hän käsitteli tilannetta. Näen niin paljon lisää esimerkkejä tästä tulevina päivinä.

Kasvoin Yhdysvalloissa pidin itsestäänselvyytenä tietäen kuinka kiertää kävellessäni tai polkupyörällä paljon lapsena. Olen juoksija ja olen harjoittanut useita maratoneja, joten tiedän miten päästä Tokioon jalkaisin. En ole koskaan ajatellut sitä, että monet japanilaiset lähtevät junalla eivätkä oikein tiedä miten kiertää kaupunkia kävellen. Poliisiasemista tulee nopeasti paikka, josta saa ohjeita kotiin pääsemiseen.

ja yli kolmen tunnin kuluttua löysin pienen kadun, joka johtaa talooni.

Lauantai-aamuna yritin kerätä mitä tarvikkeita voisin. Kaasua annosteltiin jo 20 litraan tai noin 5 litraan.

Leipomoliikkeet kaikkialla Japanissa myivät - ruoan saatavuudesta huolestuttiin yleensä. Tätä on pelattu enemmän lehdistössä, mutta leivän löytäminen ei ole ollut helppoa.

Sunnuntain asiat näyttävät palaavan normaaliksi, mutta ihmiset pitivät hyvin uutisia.

Leipäkauppoja myydään edelleen.

Lelukaupat ovat tyhjiä ... Tokio näyttää yleensä surrealistiselta ihmisten puutteella.

Hallitus ilmoitti liikkuvista sähkökatkoista ja junista, jotka kulkevat hyvin rajoitetulla kapasiteetilla aiheuttaen suuria jonoja.

Starbucks jatkaa toimintaansa, mutta kynttilänvalolla virran säästämiseksi.

Ensimmäinen asia, jonka tein toimistooni tullessani, oli pakata maanjäristyspaketti uudelleen. Klo 10:02 Ibarakissa iski toinen maanjäristys, joka oli noin 6.2 astetta. Ei vaurioita, mutta se oli ärsyttävää oltuaan vain toimistossa tunnin. Muutama yritys suljettiin, kun henkilökunta ravisteli selvästi.

Perheet ja opiskelijat alkavat kokoontua rautatieasemien ulkopuolelle keräämään lahjoituksia maanjäristyksestä kärsineille.

Junat ovat edelleen erittäin täynnä.

News Crews on poissa Tokiosta kaappaamassa tarinoita.

Kun jälkijäristykset jatkavat Tokion rokkaamista ja pelot kasvavat edelleen Fukushiman ydintilanteen myötä, Tokiossa vallitsee synkkä tunnelma. Ympärillä on paljon hämmennystä ja väärää tietoa. Taloni vieressä oleva huoltoasema meni lauantaina ja sunnuntaina annostelusta maanantaina suljettuun päivään yksinkertaisesti "loppuunmyyty".

Junajohdot ovat edelleen kireät.

Yodobashi-kameran jalusta on täysin tyhjä. Täällä ihmiset kokeilevat uusimpia matkapuhelimia.

Kuten Shinjukun asema, joka kulkee noin 6 kertaa päivittäinen liikenne NYC: n Penn-asemana.

Huoltoasemat ovat kiinni.

Shibuyan ylitys, jota kutsutaan nimellä "Maailman vilkkain ylitys", jossa jopa 3,000 ihmisen väkijoukot ylittävät yhden valonvaihdoksen, on suhteellisen tyhjä ja pimeässä.

Sanomalehtien otsikot ovat täynnä tarinoita Fukushiman tilanteesta.

Vanha mies katselee hiljaa ikkunasta yhteisessä 10 minuutin matkassamme.

Kaiken pelon ja epävarmuuden takia on helppo tarttua siihen. Mikä minuun on vaikuttunut enemmän, on se, miten japanilaiset ovat hoitaneet tätä tilannetta. Kun vaihdoin junaa, silmäni kiinnitti tämän kauniin nuoren naisen, joka oli sulavasti matkalla aseman yli äitinsä kanssa matkalla valmistujaisiin. Oli mielenkiintoista miettiä, miten hän käsitteli tilannetta ikään kuin sanoen "TÄMÄ ei aio pysähtyä valmistumisella". Ajattelin häntä, kun ajoin hieman seuraavalla junallani ja sain sitten twiitin joltakin, joka sai minut hymyilemään. ”Useimmat japanilaiset Tokiossa elävät päivittäistä elämää. Hiljainen mutta rauhallinen. Tässä maassa on teräspalloja. ” Paljon on sanottavaa siitä, miten japanilaiset käyttäytyvät tässä tilanteessa.

Monet ihmiset antavat tukisanoja ja rukoilevat Japania. Luulen, että globaalina yhteisönä meillä kaikilla on vastuu auttaa myös taloudellisesti. On monia järjestöjä, jotka tarjoavat helpotusta, mutta henkilökohtainen valintani on Punainen Risti. Jos haluat auttaa, voit lahjoittaa täällä.

Dave Powell on valokuvaaja ja bloggaaja Tokiossa, Japanissa. Hän kirjoittaa päivittäinen valokuvablogi - Ammu Tokio. Voit seurata häntä Twitterissä @ShootTokyo. Suurin osa yllä olevista valokuvista ammuttiin hänen kanssaan Leica M9 ja Noctilux 50mm f / 0.95 -linssi .95, iso 160 ja erilaisilla suljinnopeuksilla.